Valitusvirret 3:5-16 Raamattu 1938 (FINPR)

5. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14. Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

Valitusvirret 3