3. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
4. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
5. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8. "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.