Job 9:18-30 Raamattu 1938 (FINPR)

18. joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

20. Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

23. Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?

25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29. Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

30. Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

Job 9