2. Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
3. Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
4. Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
5. Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
6. Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
7. vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
8. Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
9. hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
10. joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
11. että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.