Job 39:7-18 Raamattu 1938 (FINPR)

7. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;

8. se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

9. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

10. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

11. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

12. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

13. Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

14. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

15. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.

16. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.

17. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

18. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

Job 39