Job 31:21-39 Raamattu 1938 (FINPR)

21. jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23. Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32. Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

33. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34. säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35. Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36. Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38. Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

39. jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

Job 31