Valitusvirret 3:6-13 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

6. Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan,kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.

7. Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon,hän pani minulle painavat kahleet.

8. Vaikka kuinka huudan ja valitan,hän ei kuule rukoustani.

9. Hän tukki tieni kivenjärkäleillä,antoi minun kulkea harhaan.

10. Hän väijyi minua kuin karhu,kuin leijona piilopaikassaan.

11. Hän eksytti minut tieltä, raateli minut,jätti hylättynä makaamaan.

12. Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensaminua kohti.

13. Hän ampui minuun viinensä nuolet,lävisti rintani.

Valitusvirret 3