Valitusvirret 3:19-24 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

19. Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

20. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,en saa sitä mielestäni.

21. Kuitenkin minä toivon ja odotan,sillä minä ajattelen tätä:

22. Herran armoa on se, että vielä elämme,hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

23. Joka aamu Herran armo on uusi,suuri on hänen uskollisuutensa.

24. Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni,häneen minä turvaan.»

Valitusvirret 3