17. Minä kadotin onneni päivät,unohdin, millaista on elää rauhassa.
18. Minä sanoin: »Kaiken olen menettänyt,Herra on vienyt minulta toivon.»
19. Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
20. Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,en saa sitä mielestäni.
21. Kuitenkin minä toivon ja odotan,sillä minä ajattelen tätä:
22. Herran armoa on se, että vielä elämme,hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
23. Joka aamu Herran armo on uusi,suuri on hänen uskollisuutensa.
24. Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni,häneen minä turvaan.»
25. Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,sille, joka häntä etsii.
26. Hyvä on hiljaisuudessatoivoa apua Herralta.
27. Hyvä on miehelle,että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28. Istukoon hän yksin ja vaietkoon,kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
29. painakoon suunsa tomuun –ehkä on toivoa vielä.
30. Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohtija ottakoon vastaan pilkan.
31. Mutta Herra ei hylkää,ei hylkää iäksi.
32. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa,suuri on hänen laupeutensa.
33. Ei Herra iloitsesiitä, että hän kurittaa ihmistä.
34. Kun kaikki vangiksi otetutmurskataan jalkojen alle,
35. kun ihmisen oikeus vääristetäänKorkeimman silmien edessä,