Valitusvirret 2:4-9 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. Hän jännitti jousensa kuin vihollinen,valmiina ampumaan nuolen.Kuin vihamies hän tappoikaiken, mistä silmä oli iloinnut.Kiivaudessaan hän sytytti tuleenSiionin tyttären majan.

5. Herra oli kuin vihollinen,hän teki lopun Israelista,hävitti kaikki sen palatsit,tuhosi sen linnoitukset.Hän täytti Juudansurulla ja murheella.

6. Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa,löi maan tasalle pyhäkkönsä.Juhlapäivän ja sapatinhän antoi unohtua Siionissa.Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsikuninkaan ja papit.

7. Myös oman alttarinsa hän jätti,hylkäsi temppelinsä.Hän antoi vihollisen käsiinpalatsit ja muurit.Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja metelikuin juhlapäivänä ikään.

8. Herra oli päättänyt hävittääSiionin muurit.Tarkoin hän tiesi, mitä teki.Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta:valli ja muuri itkivät kohtaloaan,yhdessä ne sortuivat.

9. Portit ovat kaatuneet maahan,hän särki niiden salvat.Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla,enää ei opeteta Jumalan lakia,enää eivät profeetatsaa näkyjä Herralta.

Valitusvirret 2