14. hän sai kiinni sukkotilaisen nuorukaisen ja kuulusteli häntä. Nuorukainen kirjoitti hänelle Sukkotin päämiesten ja vanhimpien nimet; heitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentäseitsemän.
15. Sitten Gideon meni Sukkotin miesten luo ja sanoi: »Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joiden tähden te pilkkasitte minua. Tehän kysyitte, joko Sebah ja Salmunna olivat minun käsissäni, kun pyysin teitä antamaan ruokaa väsyneille miehilleni.»
16. Sitten Gideon vangitsi Sukkotin vanhimmat ja pieksi heidät autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla.
17. Penuelin linnoituksen hän repi maahan, ja kaupungin miehet hän surmasi.
18. Sitten hän kysyi Sebahilta ja Salmunnalta: »Minkä näköisiä olivat ne miehet, jotka te surmasitte Taborilla?» He vastasivat: »Samanlaisia kuin sinä. Jokainen oli näöltään kuin kuninkaan poika.»
19. Gideon sanoi heille: »He olivat veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää, minä en surmaisi teitä, jos olisitte jättäneet heidät henkiin.»
20. Hän sanoi esikoiselleen Jeterille: »Tapa heidät.» Mutta poika pelkäsi, koska oli vielä nuori, eikä vetänyt miekkaansa esiin.
21. Silloin Sebah ja Salmunna sanoivat: »Tapa itse meidät. Miehellä on miehen voimat.» Niin Gideon surmasi Sebahin ja Salmunnan ja otti sitten puolikuun muotoiset korut heidän kameliensa kaulasta.
22. Israelilaiset sanoivat Gideonille: »Sinä olet pelastanut meidät midianilaisten käsistä. Ryhdy nyt meidän hallitsijaksemme! Myös sinun poikasi ja pojanpoikasi saavat hallita meitä sinun jälkeesi.»
23. Mutta Gideon sanoi heille: »Minä en ryhdy teidän hallitsijaksenne, eikä minun pojistanikaan tule teidän hallitsijoitanne, vaan Herran tulee hallita teitä.»
24. Gideon sanoi heille vielä: »Yhtä tahtoisin teiltä kuitenkin pyytää. Antakaa kukin minulle yksi korurengas saaliistanne.» Midianilaisilla näet oli koruinaan kultarenkaita, koska he olivat ismaelilaisia.