1. Jonkin ajan kuluttua, vehnänkorjuun aikaan, Simson lähti käymään vaimonsa luona ja otti tuomisiksi mukaansa nuoren pukin. Hän sanoi vaimonsa isälle: »Tahtoisin mennä vaimoni luo.» Mutta vaimon isä ei päästänyt häntä
2. vaan sanoi: »Minä todella luulin, ettet enää välitä hänestä, ja siksi annoin hänet vaimoksi sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa vielä kauniimpi kuin hän. Voit saada hänet vaimosi tilalle.»
3. Silloin Simson sanoi: »Tällä kertaa filistealaiset saavat syyttää itseään siitä, että minä kostan heille.»
4. Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun.
5. Hän sytytti soihdut ja laski ketut irti filistealaisten viljapelloille. Näin hän poltti kaiken, niin lyhteet kuin leikkaamattoman viljan, ja lisäksi viini- ja oliivitarhat.
6. Filistealaiset kyselivät toisiltaan: »Kuka tämän teki?» He saivat tietää, että tuhotyön oli tehnyt Simson, timnalaisen miehen vävy, kostoksi siitä, että mies oli häiden jälkeen antanut tyttärensä Simsonin sulhaspojalle. Silloin filistealaiset lähtivät Timnaan ja polttivat sekä tytön että hänen isänsä.
7. Mutta Simson sanoi heille: »Koska te näin teitte, minä en hellitä, ennen kuin olen kostanut teille.»
8. Ja hän kävi heidän kimppuunsa, löi heidän luunsa murskaksi ja surmasi heitä suuren joukon. Sitten hän meni Etamin kallioille ja jäi sinne luolaan asumaan.
9. Filistealaiset lähtivät liikkeelle, pystyttivät sotaleirinsä Juudaan ja levittäytyivät Lehin seudulle.
10. Juudan miehet kysyivät: »Miksi hyökkäätte meitä vastaan?» Filistealaiset vastasivat: »Olemme tulleet ottamaan Simsonin vangiksi tehdäksemme hänelle, niin kuin hän teki meille.»