Sananlaskut 30:7-18 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

7. Kahta minä sinulta pyydän –niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

8. pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

9. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalanja kysyä mielessäni: »Mikä on Herra?»Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaaja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

10. Älä panettele isännälle hänen orjaansa,ellet halua kirousta taakaksesi.

11. Voi niitä, jotka isäänsä kiroavateivätkä äitiänsä siunaa,

12. voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina,vaikka eivät ole likaansa pesseet,

13. voi niitä, jotka katsovat ylpein silminja kopeasti kohottavat luomiaan,

14. voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksija täyttävät leukansa purevilla veitsillähävittääkseen heikot maan päältä,köyhät ihmisten joukosta!

15. Verenimijällä on kaksi tytärtä,kumpikin vaatii: »Lisää! Lisää!»Kolme on alati kyltymätöntä,neljä, jotka eivät sano: »Jo riittää»:

16. tuonela, hedelmätön kohtu,maa, joka janoaa sateenkin jälkeen,ja tuli, joka ei sano: »Jo riittää.»

17. Joka katsoo isäänsä karsain silminja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja,siltä korpit repivät silmät,ja kotkan poikaset syövät ne.

18. Kolme on, joita en käsitä,neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

Sananlaskut 30