Saarnaaja 2:1-6 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Minä sanoin sydämessäni: antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta! Mutta sekin oli turhuutta.

2. Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on?

3. Päätin sitten virkistää itseäni viinillä – päästämättä silti viisautta ohjaksista – ja sillä tavoin antaa mielettömyydelle vallan, kunnes näkisin, mitä ihmisen on paras tehdä vähinä elinpäivinään tämän taivaan alla.

4. Minä ryhdyin suuriin töihin: rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja

5. sekä puistoja ja puutarhoja, joissa kasvoi kaikenlaisia hedelmäpuita,

6. tein itselleni lammikoita kastellakseni niiden vedellä metsikön puita.

Saarnaaja 2