32. Silti he yhäti tekivät syntiä,eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
33. Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta,heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
34. Nyt, kun hän surmasi heitä,he alkoivat kysyä hänen mieltään,he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35. He muistivat, kuka on heidän kallionsa,muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
36. Mutta heidän sanoissaan piili petos,valhe oli heidän kielellään.
37. He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan,eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
38. Mutta Jumala on laupias,ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa.Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansaeikä antanut kiivaudelleen valtaa.
39. Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
40. Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan,murehduttivat häntä erämaassa!
41. Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää,koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
42. He eivät muistaneet hänen väkevää kättään,eivät päivää, jona hän vapautti heidät
43. ja teki tunnustekonsa Egyptissä,ihmeensä Soanin tasangolla.
44. Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat,niin ettei niistä voinut juoda.
45. Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä,sammakot turmelemaan heiltä kaiken.
46. Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille,heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.
47. Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa,rankkasateella heidän viikunapuunsa,
48. hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa,ruton iskeä heidän laumoihinsa.