25. Ihmiset söivät enkelten leipää,saivat ruokaa runsain määrin.
26. Hän päästi taivaasta irti itätuulenja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
27. Hän antoi sataa lihaa kuin tomua,taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
28. Hän pudotti ne heidän leiriinsä,heidän asumustensa ympärille,
29. ja he ahmivat itsensä täyteen –hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
30. Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut.Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
31. saivat kokea Herran vihan.Hän surmasi heidän parhaat miehensä,löi maahan Israelin nuoret soturit.
32. Silti he yhäti tekivät syntiä,eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
33. Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta,heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
34. Nyt, kun hän surmasi heitä,he alkoivat kysyä hänen mieltään,he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.