7. Minä kavahdan niitä,joiden jumalana on turhuus ja harha.Minä luotan sinuun, Herra,
8. iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi.Sinä näet minun hätäni,tiedät kaiken tuskani.
9. Sinä et jätä minua vihollisten käsiinvaan avaat minulle ahdingosta tien.
10. Herra, ole minulle armollinen,olen hädässä.Silmäni ovat surun sumentamat,olen loppuun uupunut.
11. Elämäni kuluu murheessa,vuoteni katoavat huokaillessa.Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden,luuni riutuvat.
12. Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,naapurit minua ivaavat,tuttavat karttavat.Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan,kiertävät minut kaukaa.
13. Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.
14. Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua.Kauhu saartaa minut,kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaanja punovat juonia henkeni menoksi.
15. Mutta minä turvaan sinuun, Herra,ja sanon: »Sinä olet minun Jumalani!»
16. Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!
17. Katso jälleen palvelijasi puoleen,sinä armollinen Jumala, auta minua.
18. Herra, sinua minä huudan avuksi,älä hylkää minua.Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia!Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.
19. Mykistykööt valheen puhujat,nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatontaja halveksivat häntä kopein sanoin!
20. Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!Se on ehtymätön aarreniille, jotka sinua pelkäävät.Kaikkien nähden sinä annat apusiniille, jotka turvautuvat sinuun.
21. Sinä suljet heidät armosi suojiin,otat heidät turvaan majaasi.Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,eivät syyttävät puheet.
22. Kiitetty olkoon Herra!Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,kun olin saarrettuna.
23. Hädissäni minä sanoin:»Minut on repäisty pois sinun luotasi!»Ja sinä kuulit rukoukseni,kun huusin sinua avuksi.