Psalmit 22:7-10 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

7. Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

8. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,pudistavat päätään ja ivaavat minua:

9. »Hän on turvannut Herraan,auttakoon Herra häntä.Herra on häneen mieltynyt,pelastakoon siis hänet!»

10. Herra, sinä minut päästit äitini kohdustaja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.

Psalmit 22