Psalmit 22:2-21 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

2. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?Minä huudan sinua avuksi,mutta sinä olet kaukana.

3. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin,mutta sinä et vastaa.Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.

4. Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

5. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,

6. sinua he huusivat ja saivat avun,sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

7. Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

8. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,pudistavat päätään ja ivaavat minua:

9. »Hän on turvannut Herraan,auttakoon Herra häntä.Herra on häneen mieltynyt,pelastakoon siis hänet!»

10. Herra, sinä minut päästit äitini kohdustaja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.

11. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

12. Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähelläeikä kukaan minua auta.

13. Sonnien laumat piirittävät minua,villit Basanin härät minut saartavat,

14. kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

15. Voimani valuu maahan kuin vesi,luuni irtoavat toisistaan.Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,se sulaa rinnassani.

16. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,kieleni on tarttunut kitalakeen.Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

17. Koirien lauma saartaa minut,minut ympäröi vihamiesten piiri.Käteni ja jalkani ovat runnellut,

18. ruumiini luut näkyvät kaikki.Ilkkuen he katsovat minuun,

19. jakavat vaatteeni keskenäänja heittävät puvustani arpaa.

20. Herra, älä ole niin kaukana!Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

21. Pelasta minut miekalta,pelasta henkeni koirilta,

Psalmit 22