Psalmit 22:14-27 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

14. kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

15. Voimani valuu maahan kuin vesi,luuni irtoavat toisistaan.Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,se sulaa rinnassani.

16. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,kieleni on tarttunut kitalakeen.Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

17. Koirien lauma saartaa minut,minut ympäröi vihamiesten piiri.Käteni ja jalkani ovat runnellut,

18. ruumiini luut näkyvät kaikki.Ilkkuen he katsovat minuun,

19. jakavat vaatteeni keskenäänja heittävät puvustani arpaa.

20. Herra, älä ole niin kaukana!Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

21. Pelasta minut miekalta,pelasta henkeni koirilta,

22. pelasta minut leijonien kidasta,pelasta villihärkien sarvista!

23. Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni,ylistän sinua seurakunnan keskellä.

24. Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!Jaakobin suku, kunnioita häntä,palvele vavisten, Israelin kansa!

25. Ei hän halveksinut heikkoaeikä karttanut kurjaa,ei kääntänyt pois kasvojaanvaan kuuli, kun huusin.

26. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä.Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

27. Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,Herraa etsivät ylistäkööt häntä!Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

Psalmit 22