Psalmit 102:4-20 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. Päiväni haihtuvat kuin savu,tuska polttaa luitani kuin tuli.

5. Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.Enää en muista syödäkään,

6. huokailen vain,olen pelkkää luuta ja nahkaa.

7. Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

8. Minä valvon yöni, olen yksinkuin katolla kyyhöttävä lintu.

9. Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät,kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

10. Minä syön leipänäni tuhkaa,kyyneleet maustavat juomani.

11. Vihasi vimmassasinä paiskasit minut maahan.

12. Päiväni ovat kuin pitenevä varjo,ruohon lailla minä lakastun.

13. Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti,sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

14. Sinä nouset ja armahdat Siionia.Sen aika on tullut, armon aika.

15. Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä,he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

16. Kansat pelkäävät Herran nimeä,maan kuninkaat kumartavat häntä,

17. kun Herra jälleen rakentaa Siioninja ilmestyy kunniassaan.

18. Hän katsoo sorrettujen puoleen,ei torju heidän rukoustaan.

19. Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,jotta uudeksi luotu kansaylistäisi Herraa.

20. Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,tähyää taivaasta maan päälle.

Psalmit 102