Miika 7:4-20 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. Paras heistä on kuin orjantappura,oikeamielisin kuin ohdakepensas.Jerusalem! Koston päivä on tulossa,tähystäjäsi ovat sen ilmoittaneet.Kaikki on kaaosta ja sekasortoa!

5. Älä luota naapuriin,älä turvaa parhaaseen ystävään.Varo puhumasta mitään vaimolle,joka lepää sylissäsi.

6. Poika halveksii isäänsä,tytär nousee äitiään vastaan,miniä anoppiaan vastaan.Viholliset ovat oman talon väkeä.

7. Mutta minä kohotan katseeni Herraan,odotan pelastusta Jumalaltani.Jumalani kuulee minua!

8. Älä ilku, viholliseni, minulle.Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä,vaikka olen keskellä pimeyttä,Herra on minun valoni.

9. Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan,siksi joudun kantamaan hänen vihaansa,kunnes hän ratkaisee asianija armahtaa minut.Hän johdattaa minut valoon,minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut.

10. Kun viholliseni sen huomaa,hänen ilonsa vaihtuu häpeäksi.Nyt hän pitää minua pilkkanaan sanoen:»Missä on Herra, sinun Jumalasi?»Mutta vielä minun silmäni saavat iloita,kun vihollisiani tallataan kuin kadun lokaa.

11. Tulee päivä, jolloin varustat rajasi, Israel,jolloin valtasi laajenee.

12. Silloin sinun omasi saapuvat Assyriasta,tulevat Egyptin kaupungeista– Egyptistä Eufratvirtaan saakka –merten väliltä, vuorten väliltä.

13. Nuo maat tulevat autioiksi niiden asukkaiden tähden.Tässä näkyy heidän tekojensa hedelmä!

14. Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,kaitse omaa laumaasi,joka asuu yksin keskellä metsää,kaukana hedelmätarhoistaan.Johda se Basanin ja Gileadin laitumilleniin kuin entisinä aikoina.

15. Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.

16. Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,katselevat niitä voimattominamahtavuudestaan huolimatta.Kaikki mykistyvät,ja heidän korvansa menevät tukkoon.

17. He nuolevat tomua kuin käärmeet,kuin maan matelijat.Vavisten he tulevat varustuksistaan,lähestyvät kauhusta kalpeinaHerraa, meidän Jumalaamme.Sinua, Herra, he pelkäävät!

18. Jumala, onko sinun vertaistasi!Sinä annat synnit anteeksija jätät rankaisemattajäljelle jääneen kansasi rikkomukset.Sinä et pidä vihaa iäti,sinä olet laupias.

19. Sinä armahdat meitä yhä,poljet syntimme jalkojesi alle.Kaikki syntimme sinä heitätmeren syvyyteen.

20. Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,hyvyyttä Abrahamille.Tämän olet vannoen luvannut isillemmejo muinaisina aikoina.

Miika 7