Miika 7:1-5 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Voi minua!Minun on käynytniin kuin käy hedelmänkorjuun jälkeenja viininkorjuuajan mentyä:ei löydy enää rypäleitä syötäväksi,ei viikunoita, vaikka kuinka etsin.

2. Oikeamieliset ovat kadonneet maasta,yhtään rehellistä ei ole ihmisten joukossa.Ihmiset vaanivat tilaisuutta veritekoihin,metsästävät toinen toistaan verkkoihinsa.

3. He tekevät taitavasti pahaa.Virkamies vaatii lahjuksia,tuomari tuomitsee maksun mukaan,mahtimies puhuu omaan pussiinsa.Yhtä köyttä he kaikki vetävät.

4. Paras heistä on kuin orjantappura,oikeamielisin kuin ohdakepensas.Jerusalem! Koston päivä on tulossa,tähystäjäsi ovat sen ilmoittaneet.Kaikki on kaaosta ja sekasortoa!

5. Älä luota naapuriin,älä turvaa parhaaseen ystävään.Varo puhumasta mitään vaimolle,joka lepää sylissäsi.

Miika 7