1. Herran sana, joka tuli moresetilaiselle Miikalle Juudan kuninkaiden Jotamin, Ahasin ja Hiskian aikana, näky Samariasta ja Jerusalemista.
2. Kuulkaa, kaikki kansat,kuuntele tarkasti, maaja kaikki mitä sinussa on!Herra Jumala todistaa teitä vastaan,Herra tulee pyhästä temppelistään.
3. Katsokaa,Herra laskeutuu alas ylhäisestä asunnostaan,hän kulkee maan kukkuloiden yli.
4. Vuoret sulavat hänen jalkojensa allakuin vaha tulen hohteessa,laaksot hajoavatkuin putouksesta syöksyvä vesi.
5. Jaakobin rikkomuksen tähden,Israelin heimon syntien tähdentämä tapahtuu.Kenen syytä on Jaakobin rikkomus?Eikö Samarian!Kenen syntiä ovat Juudan uhrikukkulat?Eivätkö Jerusalemin!
6. – Minä teen Samarian rauniokummuksi,syöksen sen kivet laaksoon,revin auki sen perustukset,teen siitä kivisen rinteen,viinitarhojen penkereen.
7. Sen jumalien patsaat lyödään palasiksi,sen saamat lahjat poltetaan.Kaikki jumalankuvat minä hävitän.Porton palkkana se kokosi niitä,ja portoille niillä jälleen maksetaan.
8. Minä valitan ja vaikeroin,vaellan avojaloin, säkkivaate lanteilla.Minä ulvon kuin sakaali,ääntelen kuin strutsi.
9. Samaria on saanut iskun,se ei enää toivu,sen haava ulottuu Juudaan asti,aina Jerusalemin porteille,kansani sydämeen.
10. Älkää kertoko siitä Gatissa,älkää itkekö ääneen.Kieriskelkää tomussa,te Bet-Leafran asukkaat!
11. Lähtekää kaupungistanne,te kauniin Safirin asukkaat,alasti ja häväistyinä!Saananin asukkaateivät uskalla astua ulos.Valita, Bet-Esel,sinut pyyhkäistään pois!
12. Voiko Marot toivoa mitään hyvää,kun Herra on lähettänyt onnettomuudenJerusalemin porteille saakka?