3. Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy:vaikka hän juurtuu lujasti maahan,hänet repäistään äkkiä irti.
4. Hänen lapsensa jäävät apua vaille,heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa,eikä kukaan puolusta heitä.
5. Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset,kahmivat sen vaikka okaiden keskeltäja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.
6. Onnettomuus ei idä mullassa,eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.
7. Ihminen on syntynyt vaivaanniin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.
8. Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaanja esittäisin asiani hänelle,
9. hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia,tekee lukemattomia ihmetekoja.
10. Hän antaa maalle sateen,hän lähettää pelloille veden,
11. alhaiset hän korottaa,murheiset saavat pelastuksen riemun.
12. Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa,heidän toimensa eivät menesty,
13. viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa,kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.
14. Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys,he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.
15. Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan,kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.
16. Niin saa toivoton toivonja pahan täytyy sulkea suunsa.
17. Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa.Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!
18. Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo,hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.
19. Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa,seitsemästi pääset pälkähästä,
20. nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta,sodassa miekan terältä.
21. Parjauksen ruoska ei sinua tavoita,onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
22. Sodalle ja nälälle sinä naurat,et pelkää metsän petoja,