Job 32:16-21 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

16. Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat,kun he vain seisovat tuossasanomatta sanaakaan vastaan?

17. Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhuaja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

18. Minä olen täynnä sanoja,henkeni kuohuu, olen pakahtua,

19. olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä,sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

20. Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi.Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

21. En puhu kenenkään mieliksi,ketään en liehakoi,

Job 32