1. Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
2. ja sanoi:
3. – Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin,yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
4. Haihtukoon pimeään se päivä,älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,älköön aamun valo sitä koskettako.
5. Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,musta pilvi peittäköön sen,auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.