Job 22:1-15 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2. – Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle?Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.

3. Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle,että sinä elät oikein?Onko hänelle hyötyä siitä,että sinä vaellat nuhteettomasti?

4. Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa,senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?

5. Eikö sinun pahuutesi ole suuri?Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?

6. Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin,riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.

7. Uupuneelle et ole antanut vettä,nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.

8. Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta,vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.

9. Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin,orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.

10. Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja,että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.

11. Päivä pimenee, et voi nähdä mitään,ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.

12. Eikö Jumala ole korkea kuin taivas?Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.

13. Silti sinä sanot: »Mitä Jumala voisi tietää!Voisiko hän tuomita pilvien lävitse?

14. Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe,hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä.»

15. Etkö sinä vaella niitä polkuja,joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?

Job 22