1. Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2. – Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan,se kiihdyttää mieltäni.
3. Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua,mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
4. Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedettymuinaisista ajoista asti,siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
5. jumalattoman ilo kestää vain hetken,rienaajan onni on pian ohi.
6. Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka,vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
7. hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta.Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: »Missä hän on?»
8. Kuin uni hän lentää pois, katoaa,kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
9. Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe,hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
10. Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä,hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
11. Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa,vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
12. Paha maistuu niin makealle hänen suussaan,että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
13. nautiskelee, ei malta luopua siitävaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
14. Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan,se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.