Job 17:12-16 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

12. Te väitätte yötä päiväksi,sanotte, että valo on lähellä,vaikka on aivan pimeää.

13. Minullako toivoa? Kotini on tuonela,pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

14. Hautaani minä tervehdin: »Sinä olet isäni!»Madoille sanon: »Äitini, sisareni!»

15. Miten siis voisin vielä toivoa?Missä minua odottaisi onni?

16. Se vaipuu minun kanssani tuonelaan.Yhdessä katoamme maan tomuun.

Job 17