4. Voiko saastaisesta tulla puhdas?Ei koskaan!
5. Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.Sinä olet pannut hänelle rajan,jota hän ei voi ylittää.
6. Käännä siis katseesi hänestä pois,jätä hänet rauhaan,että hän saisi iloitakuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.
7. Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa:sen kanto työntää versoja,niiden kasvu ei lopu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa,vaikka sen tyvi kuolee,
9. jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaaja versomaan kuin nuori taimi.
10. Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee.Kun hän on mennyt pois, missä hän on?
11. Meren vesi haihtuu,virta kuivuu, sen vedet häviävät.
12. Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse,ei vaikka taivaat revähtäisivät auki.Ihminen ei herää unestaan.
13. Kunpa kätkisit minut tuonelaan,piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
14. Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
15. Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,sinä kaipaisit jälleensitä, minkä oma kätesi on luonut.