Job 14:4-12 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

4. Voiko saastaisesta tulla puhdas?Ei koskaan!

5. Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.Sinä olet pannut hänelle rajan,jota hän ei voi ylittää.

6. Käännä siis katseesi hänestä pois,jätä hänet rauhaan,että hän saisi iloitakuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

7. Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa:sen kanto työntää versoja,niiden kasvu ei lopu.

8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa,vaikka sen tyvi kuolee,

9. jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaaja versomaan kuin nuori taimi.

10. Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee.Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

11. Meren vesi haihtuu,virta kuivuu, sen vedet häviävät.

12. Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse,ei vaikka taivaat revähtäisivät auki.Ihminen ei herää unestaan.

Job 14