1. Ihminen, naisesta syntynyt,elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
2. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu,on kohta poissa, kuin varjo.
3. Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi,hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
4. Voiko saastaisesta tulla puhdas?Ei koskaan!
5. Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.Sinä olet pannut hänelle rajan,jota hän ei voi ylittää.
6. Käännä siis katseesi hänestä pois,jätä hänet rauhaan,että hän saisi iloitakuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.
7. Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa:sen kanto työntää versoja,niiden kasvu ei lopu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa,vaikka sen tyvi kuolee,