2. – Miksi on pukusi punainen,vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3. – Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin,kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni.Ja niin minä vihassani poljin ne kaikkija kiivaudessani tallasin ne,niin että niiden mehu roiskui puvullenija tahri kaikki vaatteeni.
4. Sillä koston päivää vaati minun sydämeni,kansani lunastamisen vuosi oli tullut.
5. Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään auttajaa.Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni.Vain oman käsivarteni voima minua auttoi,vain oma kiivauteni minua vahvisti.
6. Niin minä poljin kansat vihassani,murskasin ne kiivaudessanija annoin mehun valua maahan.
7. Herran armotöitä minä julistan,Herran ylistettäviä tekoja,muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt,hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan,kaikkea, minkä hän on sille tehnyt,hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
8. Hän sanoi: »Hehän ovat minun kansaani,omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.»Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
9. vapautti heidät ahdingosta.Ei sanansaattaja, ei enkeli,vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.Rakkaudessaan säälivänähän lunasti heidät vapaiksi,hän nosti ja kantoi heitäkaikkina menneinä päivinä.
10. Mutta he niskuroivat häntä vastaanja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä,ja hänestä tuli heidän vihollisensa,joka taisteli heitä vastaan.
11. Silloin he muistivat menneet päivät,muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa,ja he kysyivät:– Missä on hän, joka vedestä nostiomalle laumalleen paimenenja asetti häneen pyhän henkensä?