8. Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki,kuin villakankaan, jonka koi syö.Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti,minun pelastava armoni polvesta polveen.
9. Herää, Herran käsivarsi!Herää ja näytä voimasi!Nouse niin kuin muinaisina päivinä,menneitten sukupolvien aikana.Sinähän iskit hengiltä Rahabin,lävistit syvyyden hirviön.
10. Sinähän kuivasit meren,suuren syvyyden vedet.Sinä muutit syvänteet valtatieksilunastettujen kulkea yli.
11. Herran vapaiksi ostamat palaavatja saapuvat riemuiten Siioniin.He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.Ilo ja riemu astuvat portista,huoli ja huokaus pakenevat kauas.
12. – Minä, minä olen teidän lohduttajanne.Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä,Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho?
13. Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi,joka levitti auki taivaanja laski maan perustukset?Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päiväävainoojasi vihaa,kun hän yritti tuhota sinut?Missä on nyt vainoojasi vimma?
14. Pian vapautetaan kahleistaankumaraan kangistunut vanki.Ei hän kuole vankikuoppaan,eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä.
15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi,minä nostatin meren pauhuun,minun nimeni on Herra Sebaot.
16. Minä olen pannut sanani sinun suuhusija kätkenyt sinut kätteni suojaan.Minä, joka levitin auki taivaanja laskin maan perustukset,minä sanon Siionille: »Sinä olet minun kansani.»
17. Hereille, nyt hereille,jalkeille, Jerusalem!Sinä olet juonut Herran kädestähänen vihansa maljan.Pikarin, joka sai jalkasi horjumaan,olet tyhjentänyt viimeiseen pisaraan.
18. Et ole saanut taluttajaalastesi joukosta, jotka olet synnyttänyt.Niiden joukosta, jotka olet kasvattanut,ei kukaan tarttunut käteesi.
19. Kaksittain ovat sinua kohdanneet– kukapa sinua säälisi –tuho ja turmio, nälkä ja miekka– kukapa sinua lohduttaisi!
20. Kuin antiloopit verkossasinun poikasi makaavat kujien päissävoimattomina ja lamaantuneina,Herran ärjyvän vihan lyöminä,Jumalan äänen lannistamina.
21. Kuule nyt tätä, sinä poloinen,sinä joka olet päihtynyt, vaikka et viinistä,