6. Kohottakaa katseenne taivasta kohden,katselkaa alhaalla leviävää maata!Taivas hajoaa kuin savuja maa ratkeaa kuin kulunut vaate,sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset.Mutta minun pelastukseni pysyy iätieikä minun vanhurskauteni murene.
7. Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden,te joilla on minun lakini sydämessänne:– Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa,älkää säikkykö heidän herjauksiaan!
8. Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki,kuin villakankaan, jonka koi syö.Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti,minun pelastava armoni polvesta polveen.
9. Herää, Herran käsivarsi!Herää ja näytä voimasi!Nouse niin kuin muinaisina päivinä,menneitten sukupolvien aikana.Sinähän iskit hengiltä Rahabin,lävistit syvyyden hirviön.
10. Sinähän kuivasit meren,suuren syvyyden vedet.Sinä muutit syvänteet valtatieksilunastettujen kulkea yli.
11. Herran vapaiksi ostamat palaavatja saapuvat riemuiten Siioniin.He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.Ilo ja riemu astuvat portista,huoli ja huokaus pakenevat kauas.
12. – Minä, minä olen teidän lohduttajanne.Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä,Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho?
13. Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi,joka levitti auki taivaanja laski maan perustukset?Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päiväävainoojasi vihaa,kun hän yritti tuhota sinut?Missä on nyt vainoojasi vimma?
14. Pian vapautetaan kahleistaankumaraan kangistunut vanki.Ei hän kuole vankikuoppaan,eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä.