Jesaja 37:27-34 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

27. Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat,vapisivat kauhusta ja häpeästä.He olivat kuin kasvit avoimella maalla,kuin ruoho, joka hetken viheriöi,he olivat katoilla kasvavaa heinää,pengerpelto itätuulen armoilla.

28. Minä tiedän sinun olemisesi ja menemisesi ja tulemisesija sinun kiihkosi minua vastaan.

29. Koska minun korviini on kantautunutsinun kiihkosi ja mahtailusi,minä kiinnitän koukun sinun nenääsija panen suitset suuhusija ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit.

30. »Sinulle, kuninkaani, on merkkinä tämä: tänä vuonna syödään itse kylväytynyttä viljaa ja seuraavanakin villinä kasvavaa, mutta kolmantena vuotena kylvetään ja leikataan sato ja istutetaan viinitarhoja ja nautitaan niiden hedelmiä.

31. Ja Juudan suvusta ne, jotka ovat jääneet henkiin ja päässeet turvaan, kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden,

32. sillä jäännös lähtee kasvamaan Jerusalemista ja pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

33. »Mutta Assyrian kuninkaasta Herra sanoo näin:– Ei hän tähän kaupunkiin pääse,ei ammu tänne yhtään nuolta,ei tuo tämän eteen ainuttakaan kilpeäeikä luo piiritysvallia tätä vastaan.

34. Hän palaa samaa tietä, jota tuli,tähän kaupunkiin hän ei pääse,sanoo Herra.

Jesaja 37