Jesaja 14:1-14 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin.

2. Vieraat kansat, jotka ottavat Israelin mukaansa ja tuovat sen kotiin, joutuvat Herran maalla itse orjiksi ja orjattariksi, israelilaisten omaisuudeksi. Silloin ne, jotka olivat vankeina, vangitsevat vangitsijansa ja käskevät käskijöitään.

3. Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta,

4. sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun:– Jo tuli loppu valtiaasta,loppu sorrosta ja vainosta!

5. Herra taittoi jumalattomilta sauvan,hallitsijoilta ruoskan,

6. joka raivon vallassa löi kansoja,löi ja löi,joka vallitsi kansoja vihansa voimallaja ahdisti niitä säästelemättä.

7. Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan,riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.

8. Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi,Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat:»Nyt kun sinä makaat maassa,ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»

9. Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä,siellä odotetaan sinun tuloasi.Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget:kaikki jotka kerran olivat maan mahtaviaja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita,kaikki ovat nousseet istuimiltaan.

10. Kaikki he puhkeavat puhumaanja lausuvat sinulle:»Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me,olet yksi meistä.

11. Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi,sinun harppujesi helkytys.Sinun allasi ovat vuoteena madot,sinun ylläsi peitteenä toukat.

12. Voi, sinä putosit taivaalta,sinä Kointähti, sarastuksen poika!Alas maahan sinut survaistiin,sinä kansojen kukistaja.»

13. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut:»Minä tahdon nousta taivaisiin!Minä pystytän valtaistuimeniJumalan tähtiä korkeammalle,minä tahdon istua jumalten vuorellakaukana pohjoisessa,

14. minä nousen pilviä ylemmäksi,olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»

Jesaja 14