18. joka tekee perin juurin lopunsen metsien ja puutarhojen vehmaudesta,niin että maa on kuin sairas,tautiinsa menehtymässä.
19. Ja niin vähiin käyvät puut metsissä,että lapsikin voi ne merkitä muistiin.
20. Sinä päivänä eivät Jaakobin jälkeläiset, jotka ovat päässeet pakoon, nuo Israelista jäljelle jääneet, enää turvaudu sortajaansa. Herralle uskollisina he turvautuvat yksin häneen, Israelin Pyhään.
21. Jäännös palaa takaisin,Jaakobin heimon jäännös kääntyyväkevän Jumalan luo.
22. Tiedä, Israel:vaikka kansasi olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,siitä jää vain rippeet.Hävitys tulee, niin on päätetty,ja se tulee vanhurskauden tulvana.
23. Ja Jumala, Herra Sebaot, toteuttaa päätöksensä,hävityksen kaikkialla maan päällä.
24. Mutta näin sanoo Jumala, Herra Sebaot: »Älä pelkää, kansani! Siion, älä pelkää Assyriaa, vaikka se lyö sinua ruoskalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan, niin kuin Egypti kerran.
25. Älä pelkää, sillä pian, aivan pian, minun suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy sinun vihamiestesi tuhoksi.
26. Ja Herra Sebaot nostaa ruoskansa heitä vastaan ja lyö, niin kuin löi Midiania Orebin kallion luona. Hänen sauvansa kääntyy sinun vihollisiasi vastaan, hän kohottaa sen niin kuin kerran Egyptissä.
27. Sinä päivänä sinun hartioiltasi heltiää Assyrian iesja sinun olkapäiltäsi katkotaan sen valjaat.»Tuolta ne nousevat,
28. tulevat Aijatin kautta,kulkevat Migronin ohitse.Mikmasiin ne jättävät kuormastonsa,
29. kulkevat solan poikkija yöpyvät Gebaan.Rama vapisee,Saulin Gibea pakenee.
30. Kirkaise, tytär Gallim,kuuntele, Laisa,vastaa, Anatot!
31. Madmena karkaa tiehensä,Gebimin asukkaat etsivät turvaa.
32. Jo tänään vihollinen seisoo Nobissaja heristää nyrkkiään päin Siionin vuorta,kohti Jerusalemin kukkulaa.
33. Silloin Jumala, Herra Sebaot,pirstoo vihansa vimmassa oksistonja ylväät latvat joutuvat kumartumaan maahan
34. ja metsän tiheiköt hakataan kirveellä maahan.Väkevän valtiaan edessä kaatuu itse Libanon.