17. – Katsokaa! Minä lähetän teidän kimppuunnekäärmeitä, myrkkykäärmeitä.Niihin eivät loitsut tehoa,vaan ne purevat teitä, sanoo Herra.
18. – Murhe murtaa minut,sydämeni on sairas.
19. Kaikkialta maastakuuluu kansani, oman tyttäreni, huuto:»Eikö Herra ole enää Siionissa,eikö sen kuningas ole enää siellä?»Herra vastaa:– Miksi he ovat vihoittaneet minut patsailla,vierailla, olemattomilla jumalilla?
20. »Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt,mutta me emme ole saaneet apua!»
21. Kansani, oma tyttäreni, on murtunut,se isku on murtanut minutkin.Minä pukeudun suruvaatteeseen,toivottomuus on vallannut mieleni.
22. Eikö edes Gileadissa ole balsamia,eikö sieltäkään löydy parantajaa?Minkä vuoksi kansani haavateivät vieläkään arpeudu?
23. Kunpa minun pääni olisi kaivoja silmäni kyynelten lähde,niin itkisin päivät ja yötrakkaan kansani kaatuneita!