10. Niinpä minä annan heidän vaimonsa vierailleja heidän peltonsa valloittajille.He kaikki, pienimmästä suurimpaan,hankkivat väärää voittoa.Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.
11. Huolettomasti he parantelevatminun kansani vammoja.He sanovat: »Nyt on rauha, kaikki hyvin!»vaikka rauhaa ei ole.
12. Heille käy onnettomasti,koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekojamutta eivät suostu edes häpeämään –häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin.He kaatuvat kaatuneitten joukkoon,heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä,sanoo Herra.
13. – Minä korjaan pois heidät kaikkikuin rypäleet köynnöksestä, sanoo Herra.Silloin viiniköynnökseen ei jää enää rypäleitäeikä viikunapuuhun viikunoita,lehdetkin ovat lakastuneet.Minä annan vihollisen vyöryä tämän kansan yli.
14. »Miksi me emme tee mitään, istumme vain?Kaikki koolle!Menkäämme linnoitettuihin kaupunkeihinja tuhoutukaamme mieluummin siellä!Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa meidät,juottaa meille myrkyllistä vettä,koska olemme tehneet syntiä Herraa vastaan.
15. Me toivoimme rauhaa,mutta mitään hyvää ei tullut.Me odotimme, että parantuisimme haavoistamme,mutta meille koittikin kauhun aika.
16. Danista kantautuu pelottavia ääniä,vihollisten ratsut korskuvat.Koko maa vapisee, kun heidän oriinsa hirnuvat.He tulevat ja hävittävät maan, syövät sen sadon,tuhoavat kaupungin ja sen asukkaat.»
17. – Katsokaa! Minä lähetän teidän kimppuunnekäärmeitä, myrkkykäärmeitä.Niihin eivät loitsut tehoa,vaan ne purevat teitä, sanoo Herra.
18. – Murhe murtaa minut,sydämeni on sairas.
19. Kaikkialta maastakuuluu kansani, oman tyttäreni, huuto:»Eikö Herra ole enää Siionissa,eikö sen kuningas ole enää siellä?»Herra vastaa:– Miksi he ovat vihoittaneet minut patsailla,vierailla, olemattomilla jumalilla?
20. »Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt,mutta me emme ole saaneet apua!»
21. Kansani, oma tyttäreni, on murtunut,se isku on murtanut minutkin.Minä pukeudun suruvaatteeseen,toivottomuus on vallannut mieleni.
22. Eikö edes Gileadissa ole balsamia,eikö sieltäkään löydy parantajaa?Minkä vuoksi kansani haavateivät vieläkään arpeudu?
23. Kunpa minun pääni olisi kaivoja silmäni kyynelten lähde,niin itkisin päivät ja yötrakkaan kansani kaatuneita!