1. »Silloin», sanoo Herra, »kaivetaan haudoista Juudan kuninkaiden ja päämiesten luut, pappien, profeettojen ja Jerusalemin asukkaiden luut.
2. Ne levitellään auringon, kuun ja kaikkien taivaan tähtien alle, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, joilta kysyivät neuvoa ja joita he rukoilivat. Heidän luitaan ei enää koota hautoihin, vaan ne jäävät hajalleen maatumaan.
3. Kaikki, jotka silloin ovat jäljellä tästä pahasta sukupolvesta, minä karkotan pois maasta. Ja minne ikinä he joutuvatkin, heidän mielestään kuolema on elämää parempi.»
4. – Puhu heille:Herra sanoo näin:– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse?Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
5. Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä,miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessaeikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
6. Minä olen kuunnellut heitä tarkoin –eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.Kukaan ei kadu pahuuttaan,ei ajattele: »Mitä minä olenkaan tehnyt!»Jokainen juoksee kiireesti omaa tietäänniin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
7. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa,kyyhkyset ja pääskysetosaavat tulla, kun niiden aika on.Mutta minun kansani ei halua tietää,mitä Herra on sille säätänyt.
8. Kuinka te voitte väittää: »Me olemme viisaita,meillä on Herran laki.»Totisesti, lainopettajien kynäon väärentänyt Herran lain!
9. Onnettomasti käy noille viisaille,he joutuvat ymmälle ja heidät vangitaan.He ovat hylänneet Herran sanan –mitä viisautta heillä muka olisi!
10. Niinpä minä annan heidän vaimonsa vierailleja heidän peltonsa valloittajille.He kaikki, pienimmästä suurimpaan,hankkivat väärää voittoa.Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.
11. Huolettomasti he parantelevatminun kansani vammoja.He sanovat: »Nyt on rauha, kaikki hyvin!»vaikka rauhaa ei ole.