1. Ammonille.Näin sanoo Herra:– Eikö Israelilla ole poikia,eikö hänellä ole perillistä?Miksi Milkom on perinyt Gadin maatja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin?
2. Aika tulee, sanoo Herra,jolloin minä kohotan sotahuudonammonilaisten Rabbaa vastaan.Se tulee autioksi rauniokummuksi,sen tytärkaupungit palavat tuhkaksi.Silloin Israel saa takaisin perintömaansa,joka siltä valloitettiin,sanoo Herra.
3. Valita, Hesbon! Ai on hävitetty!Huutakaa, Rabban tyttäret,pukeutukaa säkkivaatteeseen, vaikeroikaa,kulkekaa ympäriinsä iho viileskeltynä,sillä Milkom joutuu vieraaseen maahan,samoin sen papit ja ruhtinaat!
4. Miksi kerskailet laaksoista,sinä huikentelevainen tytär –olkoot ne kuinka viljavia tahansa?Sinä luotat rikkauksiisi ja sanot:»Kuka minun kimppuuni hyökkäisi?»
5. Minä tuon sinun päällesi kauhun,sanoo Herra Jumala Sebaot,kauhun joka puolelta.Teidät hajotetaan kaikkialle, kuka minnekin,eikä ole ketään, joka kokoaisi pakenevat.
6. »Mutta myöhemmin minä käännän jälleen Ammonin kohtalon», sanoo Herra.
7. Edomille.Näin sanoo Herra Sebaot:– Eikö Temanissa ole enää viisautta?Ovatko neuvot loppuneet ymmärtäväisiltä,onko heidän viisautensa homehtunut?
8. Paetkaa, kääntykää takaisin,piiloutukaa, te kaukaisen Dedanin kauppiaat!Minä tuon tuhon Esaun jälkeläisille.On tullut aika rangaista heitä.
9. Kun viininkorjaajat tulevat,he eivät jätä mitään jälkikorjuuseen.Kun varkaat tulevat yöllä,he tekevät tuhoa mielin määrin.
10. Minä riisun Esaun paljaaksi,löydän hänen kätkönsä,turha hänen on enää piiloutua.Esaun suku tuhoutuu.Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita,jotka voisivat sanoa: