36. – Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu,minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaitaalakuloisesti kuin huilu.Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!
37. Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,jokaisen parta on leikattu pois.Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja,jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.
38. Moabin talojen katoilta ja toreiltakuuluu pelkkää valitusta.»Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian», sanoo Herra.
39. »Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut – nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!»
40. Näin sanoo Herra:– Se kiitää kohti Moabiakuin kotka, siivet levällään!
41. Kaupungit valloitetaan,linnoitukset kukistuvat.Tuona päivänäMoabin rohkeinkin mies on hädissäänkuin synnytystuskissa oleva nainen.
42. Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä:röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.
43. – Kauhu ja kuoppa ja loukkuodottavat sinua, Moabin asukas,sanoo Herra.
44. Joka pääsee kauhua pakoon,putoaa kuoppaan,ja joka nousee kuopasta,jää loukkuun.Se vuosi on lähellä,jolloin minä rankaisen Moabia,sanoo Herra.
45. – Hesbonin liepeillä seisahtuvatuupuneet pakolaiset.»Tuli lähti liikkeelle Hesbonista,roihu Sihonin palatsista.Se kulutti Moabin ohimot,poltti kerskurikansan päälaen.»