27. Israelia se on pitänyt pilkkanaan, niin kuin pilkataan varkaita, jotka saadaan kiinni itse teosta. Aina kun moabilaiset ovat puhuneet Israelista, he ovat pudistelleet päätään ivallisesti.»
28. – Lähtekää kaupungeista, moabilaiset,menkää asumaan kallionkoloihin!Ottakaa oppia kyyhkysistä,jotka pesivät rotkon seinämissä.
29. – Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä:miten kopea se on ollut,miten korskea, mahtava, ylimielinenja sydämeltään pöyhkeä!
30. »Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn», sanoo Herra. »Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat.»
31. – Minä suren Moabin kohtaloa,huudan apua koko kansan tähden,muistelen Kir-Haresetin asukkaita.
32. Minä itken Jaeserin kanssasinua, Sibman viiniköynnös.Sinun versosi rönsyilivät yli meren,ulottuivat Jaeseriin asti.Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen,vei hedelmäsi ja viinisatosi!
33. Ilo ja riemu on korjattu poisMoabin tarhoista.Viinikuurnat eivät enää täyty,eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot.Ilon äänet ovat vaienneet.
34. Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.
35. »Minä hävitän moabilaiset, nuo, jotka nousevat uhrikukkuloille polttamaan uhreja jumalalleen», sanoo Herra.
36. – Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu,minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaitaalakuloisesti kuin huilu.Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!
37. Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,jokaisen parta on leikattu pois.Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja,jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.
38. Moabin talojen katoilta ja toreiltakuuluu pelkkää valitusta.»Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian», sanoo Herra.
39. »Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut – nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!»
40. Näin sanoo Herra:– Se kiitää kohti Moabiakuin kotka, siivet levällään!