20. Eikö Efraim ole minun rakas poikani,silmieni ilo?Vaikka puhunkin Efraimia vastaan,en voi häntä unohtaa.Minun sydämeni heltyy,en voi olla armahtamatta häntä,sanoo Herra.
21. Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja,jotta tietäisit, mistä tie kulkee.Paina mieleesi tie,se polku, jota olet kulkenut.Palaa kotiin, neitsyt Israel,palaa takaisin näihin kaupunkeihisi!
22. Kuinka kauan vielä kääntyilet edestakaisin,sinä päättämätön tyttö?Nyt Herra luo täällä aivan uutta:»Nainen miestä piirittää.»
23. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Minä käännän Juudan kohtalon. Silloin Juudan maassa ja sen kaupungeissa sanotaan jälleen: ’Herra siunatkoon sinua, pyhä vuori, vanhurskauden asuinpaikka!’
24. Juudan maassa ja sen kaupungeissa asutaan – maanviljelijät elävät siellä, ja paimenet liikkuvat laumoineen ympäri maata.
25. Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen.»
26. Tähän minä heräsin. Minä katselin ympärilleni. Olin nähnyt suotuisan unen.
27. »Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä kylvän Israeliin ja Juudaan uutta elämää: ihmisiä ja eläimiä.
28. Ja aivan kuten olen pitänyt huolen siitä, että Israel ja Juuda revitään ja särjetään, tuhotaan ja hävitetään ja niille tuotetaan onnettomuutta, niin minä nyt huolehdin siitä, että ne rakennetaan ja istutetaan uudelleen, sanoo Herra.
29. – Niinä päivinä ei enää sanota:»Isät söivät raakoja rypäleitä,lasten hampaita vihloo.»
30. »Jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden, ja joka syö raakoja rypäleitä, sen omia hampaita vihloo.»
31. »Tulee aika», sanoo Herra, »jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.
32. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.