Hebrealaiskirje 4:1-5 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

1. Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle.

2. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.

3. Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan.Jumala on siis sanonut:– Ja niin minä vihassani vannoin:»Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti.

4. Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: »Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.»

5. Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: »Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.»

Hebrealaiskirje 4