Hebrealaiskirje 1:6-14 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

6. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:– Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

7. Enkeleistä hän sanoo näin:– Hän tekee enkelinsä tuuliksi,palvelijansa tulenliekeiksi.

8. Mutta Pojastaan hän sanoo:– Jumala, sinun valtaistuimesi pysyyajasta aikaan,ja sinun kuninkaanvaltikkasion oikeudenmukaisuuden valtikka.

9. Sinä rakastit oikeuttaja vihasit vääryyttä.Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi,on voidellut sinut riemun öljyllä,sinut, ei kumppaneitasi.

10. Ja myös näin:– Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset,sinun kättesi työtä ovat taivaat.

11. Ne katoavat, mutta sinä pysyt.Ne kaikki kuluvat kuin vaate,

12. sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan,ne vaihdetaan niin kuin vaate.Mutta sinä olet iäti sama,sinun vuotesi eivät lopu.

13. Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut:– Istu oikealle puolelleni.Minä kukistan vihollisesi,panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

14. Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

Hebrealaiskirje 1