Apostolien Teot 2:6-17 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

6. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.

7. He kysyivät ihmeissään: »Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia?

8. Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?

9. Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta,

10. Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta,

11. toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.»

12. He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: »Mitä tämä oikein on?»

13. Mutta jotkut pilkkasivat: »He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.»

14. Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä:»Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä:

15. Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette – nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.

16. Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:

17. – Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala,minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin.Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat,nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.

Apostolien Teot 2