1. Bileam ymmärsi nyt, että oli Herran tahdon mukaista siunata Israel, eikä mennyt entiseen tapaansa tutkimaan enteistä, mitä hänen tulisi sanoa, vaan käänsi kasvonsa autiomaahan päin.
2. Sinne katsoessaan hän näki israelilaiset, jotka olivat leiriytyneet heimoittain. Silloin Jumalan henki tuli häneen,
3. ja hän lausui nämä sanat:– Näin sanoo Bileam, Beorin poika,näin sanoo mies, joka näkee selvästi,
4. näin mies, joka kuulee Jumalan puhuvan,mies, joka maahan kaatuneena, avoimin silmin,saa katsella Kaikkivaltiaan näkyjä:
5. Kuinka ihanat ovatkaan sinun telttasi, Jaakob,sinun asumuksesi, Israel!
6. Ne levittäytyvät kuin joenuomat,ne ovat kuin puutarhat virran varrella,kuin aaloepuut, Herran istuttamat,kuin setrit veden partaalla!
7. Vesi läikkyy heidän sangoistaan,ja heidän kylvönsä on runsaasti kasteltu.Heidän kuninkaansa tulee Agagia suuremmaksi,mahtava on heidän valtansa.
8. Jumala toi heidät pois Egyptistä;heillä on villihärän voimat.He ahmivat suuhunsa viholliskansat,purevat murskaksi heidän luunsa,niittävät heidät nuolillaan.
9. Kun he lepäävät, he lepäävät kuin leijona,kuin jalopeura – kuka uskaltaa häiritä heitä?Siunattuja ovat ne, jotka sinua siunaavat,kirottuja ne, jotka sinua kiroavat.
10. Silloin Balak vihastui Bileamiin, löi nyrkillä kämmeneensä ja sanoi: »Minä kutsuin sinut tänne, jotta kiroaisit viholliseni, mutta nyt sinä olet jo kolme kertaa siunannut heidät!
11. Painu sinne, mistä tulit! Minä lupasin palkita sinut runsain mitoin, mutta nyt Herra on riistänyt sinulta palkkiosi.»